Penelopen päällikkö ja perämies olivat jo vuosia haaveilleet purjehduksesta lähes autiolle Levitha-saarelle, joka sijaitsi keskellä Egeian-merta kaukana kaikesta, tarjoten pääsyn vain veneilijälle, purjehtijalle suojaisan ankkurilahden sekä yhden tavernan. Asukkaat saarella olisi siis laskettavissa (kai) yhden käden sormin. Myös seireenien ja delffiinien vierailusta saarella on kerrottu. Koko reissun ajan oli odotettu sopivaa hetkeä Levithan valloitukseen ja vihdoinkin osuivat matkan alkupiste(Kos), aikataulu (melkein viikko aikaa..) sekä vallitsevat tuulet NW-N kohdilleen. Purjehdus kohti Levithaa alkoi tiukassa NW-N puhaltaneessa sivuvastaisessa. Ohitimme Kalymnoksen eteläkärjen aikataulussa vaikka osa miehistön jäsenistä purnasi jatkuvasti liiasta purjepinta-alasta (sekä samalla veneen liikaa kalliistuneesta kulusta). Ininä ja narina muuttuivat avomerelle siirryttäessä lähes sietämättömiksi. Kun matkaa Levithalle oli enään n.17nm aloitti miehistö täysin ennalta arvaamatta ja pyytämättä kapinan. Lähes itkua vääntämällä vaadittiin, että veneen kokka käännettäisiin kohti lähintä satamaa. Päällikkö ja perämies tunsivat asemansa siinnä määrrin uhatuiksi ettei asioista selvittäisi enään puhumalla ellei miehistön vaatimuksiin taivuttaisi. Karttaan tutustumisen jälkeen laivan kokka käännettiin kohti Kalymnoksen Emboreios-satamaa, jonne matkaa olisi 13nm ja 3 tuntia eli ainakin 4 nm ja 45 min. vähemmän kuin Levithalle. Päällikön ja perämiehen haaveet hukkuivat siis välimeren syvyyksiin samalla kuin miehistön hymyt kääntyivät näkkärille aivan kuin mitään ongelmia ei koskaan olisi ollutkaan. Sekavissa tunnelmissa veneen kulku ohjattiin "meltemi-suojaiseen" Emboreios-lahteen. Kiinnityspaikka löytyi viimeisestä vapaasta poijusta, johon tuuli tuiversi niin ettei suurin osa miehistöstä ja päällystöstä pystynyt kunnolla nukkumaan. Emboreios tarjosi pari tavernaa sekä kaupan. Tavernoista valitsimme päivällis/illallispaikaksi Harrin paratiisin (Harry's paradise), joka osoittautui hinta-laatu suhteeltaan erinomaiseksi valinnaksi vaikkei menusta hintoja löytynytkään. Vaikka Emboreios tarjosi hyvän ruokapaikan sekä hulppeat maisemat paikkaa ympäröiville vuorille, niin päällystön mieleen jäi silti päällimmäisenä kaipuu Levithalle. Ehkä myöhemmin, ehkä huomenna, ehkä ei koskaan...
Seuraavana aamuna heräilimme verkkaisesti huonosti nukutun yön jälkeen, ainoastaan Ellu kehui nukkuneensa paremmin kuin kertaakaan reissulla. Aamupäivä kulutettiin snorklailemalla lahden kirkkaissa vesissä sekä käymällä jutustamassa lahteen sattumalta osuneen Lady Cassandran miehistöä. Hekin olivat yrittäneet Levithalle mutta lapsen alkaessa voida pahoin käntyneet Emboreiosiin. Kohtalon ivaako? Me lähdimme jatkamaan matkaamme kohti pohjoisen Lerosta ja Lipsoa.
Emboreios, Kalymnos:
http://maps.google.com/maps?q=37+02+41,%2B26+55+49+(Emboreios)&t=k&z=14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti